Aina tulee melkein laskettua päiviä seuraavaan mangaan ja suunniteltua kauppareissu sen mukaan, tosin aina peläten ettei se olisikaan taas tällä kertaa lähiruokakaupan hyllyllä mitä on joskus käynyt... Onneksi nyt tuntuu taas olevan vakiojuttu siellä ja tänäänkin sain noudettua samantien!

Tämä olikin se osa jonka kantta olin ihastellut aiemmin, Weed ja Gin <3 Todella kivasti sovitettu taustakin, tosiaan olen itse tykästynyt kauheasti juuri näihin suomalaisiin kansiin, vaikka tuo valkoinen selkämys harmittaakin, mutta se on kuitenkin niin pieni miinus ettei siitä sopisi edes mainita ='D

Itse lukuelämys oli taas tunteiden täyteinen ja tapahtumat olivat hienoja. Ensin sai olla kauhistelemassa Joujin, Crossin, Benin ja Reikan kauhunhetkiä Hougenia vastaan, ehdin jo säikähtää ettei vain kukaan joukosta kuolisi. Tilanne tuntui jotenkin niin uhkaavalta ja jännitys pysyi yllä loppuun saakka. Benin ja Joujin omat takaumat tulivat tilanteessa täydellisesti esiin, Joujin pelon voittaminen ja Reikan perään lähteminen saivat kylmätväreet pintaan. On niin hankala selittää miten paljon tunteita tilanteet herättävät, Takahashi vain tuntuu osaavan asiansa ja olen täysin myyty. Kuvailu, juoni ja kokonaisjälki vain on viimeistä piirtoa myöten sitä mikä saa minut uppoamaan täysin siihen maailmaan ja eläytymään tapahtumien kulkuun.

Sain myös vahvistusta suosikkihahmokaartiin, kun Buruge pääsi esiin ja näytti mistä heikäläinen on tehty. Olin jo alkujaan kiinnostunut tästä Batto, Buruge, Kaito kolmikosta ja Batton olemus sielunsilmineen oli jo saaneet kunnioituksen heräämään sitä kohtaan ja nyt vielä Burugekin pääsi "tulikokeesta". Katsotaan tuleeko Kaitosta vielä jotain vai jääkö pimentoon.

Vaikken yleisesti pidä tappeluista ja kuolemasta niin Gingassa kohtaukset on toteutettu juuri sillä tasolla, että siihen on helppo "samaistua" tai miten sen sanoisi, että näen sen kaiken järkevästi ja ymmärrän minkä takia kaikki tapahtuu, eikä sillä ole turhaan mässäilty vaan kuolemat tuntuvat musertavilta, mutta niistä päästään yli, koska kaikki omistautuvat tehtävälleen ja ovat sielullaan mukana tehtävässä. Jokaisen hahmon kuolema tuntuu kurjalta, mutta niiden antautuminen tehtävään ja hyvyyden eteen tekevät siitä kunniallisen kuoleman, jota jää muistelemaan haikeana, mutta ymmärtäen miksi niin kävi ja itse henkilö halusi uhrata itsensä hyvän puolesta.
Tässäkin osassa nähtiin hirmuteko Hougenin puolelta sen syöstessä useita koiria alas jyrkänteeltä, joista osa kuoli ja osa loukkaantui. Vaikka kaikki tuntui ensin että ne kuolivat turhaan, niin myöhemmin kuitenkin tajuaa, että se kaikki viivytti Hougenia ja Weed sai lopulta tehtyä Battougankin ja edes haavoitettua Hougenia.
Taas asia josta olen nähty puhuttavan, että outoa kun ei yhtä koiraa saada hengiltä, mutta itse näen sen taas niin, että tokihan nyt vihollisen täytyy olla jotenkin ylivoimainen ettei se nitisty kerralla ja Hougenista on tehty ainakin minun silmissäni jossain määrin vinksahtanut ja niin paha, että sen kanssa joutuu tosissaan vääntämään ennen kuin se hirviö saadaan pois päiviltä. Siinäkin Takahashi on mielestäni onnistunut, että vaikka vastustajana on koira se ei tunnu liian helpolta vastukselta vaikka onkin "samalla tasolla" vaan se on loogisissa määrin ylivoimaistettu erinäisin ominaisuuksin. 

Ja saatiinhan ne kyyneleetkin pintaan tässäkin osassa, kun viimein Gin ja Weed kohtasivat. Kohtaus oli mielestäni oikein hyvin toteutettu, tilanne päällä ja Weed pääsi heti näyttämään isälle taitonsa. Mielestäni kuva jossa Weed potkaisee Hougenin veteen oli tosi hieno ja se jäi mieleen! 
Huh sitä vääntelehtimistä ja tuskailua, kun Weed teki Battougansa, mitä sitäkin jännitin ja tilanne oli taas niin hyvin aseteltu. Sekin oli taas niin upeusmittarin huippuja hipova tilanne, kun Gin ja Akame hyppäsivät etsimään Weediä hallitusti kun taas muut hyppelivät myöhemmin epävarmemmin veteen.
Selittämättömän classysti toteutettu isän ja pojan kohtaaminen, kun Gin pääsee pelastamaan Weedin jolloin Weed pääsee heti kokemaan isänsä suojelevan läheisyyden. Täydellistä ja tunteellista potenssiin miljoona.
Ainiin ja tässä kohtaa päästiin taas näkemään rakastamaani asetelmaa, että Ginillä oli Akame ja John rinnallaan, vaikka nyt enää Akame. Sekin on niin hyvä asetelma mikä lisää mahtipontisuutta eri tilanteissa =D

Koko osa oli kyllä niin täynnä tapahtumaa ja täyttä asiaa, ettei kaikesta saa hehkutettua... Sanottakoon suurena herkkuna se, että osassa oli paljon tuttuja hahmoja, Mer, Kurotora, Rocket jne. jotka pääsivät mukaan sopivissa määrin. Kaikilla on aina oma tehtävänsä ja osansa, mikä ei tunnu turhalta ja väkisin keksityltä vaan hahmot ovat juuri siellä missä pitääkin ja tekevät juuri sen minkä pitääkin.

Pakko vielä loppuun lisätä, että tässä osassa oli hienoa myös se, että Joujia oli niin paljon <3 Yksinkertaisesti vain en tule näköjään koskaan pettymään =D
Tulihan sitä saatua myös se hauska kommentti ja vieläpä Joujilta: Voi olla, että näytän hukkuvalta... Mutta omasta mielestäni kyllä uin. 
Juuri sopiva kevennys siihen väliin, kun tuntuu ettei mikään voisi olla enää hauskaa...