Monesti on tullut nähtyä, kun ihmiset vertailevat mangaa ja animea. Gingan tapauksessa niissä on hyvin paljon eroavaisuuksia. Itselleni animet ja mangat ovat jääneet niin erilaisiksi, etten oikeastaan mangoja lukiessa mieti animea lainkaan (animea katsoessa taas harmittelen puuttuvia osuuksia). Se on minulle enemmänkin vain mangan pohjalta tehty tiivistelmä tapahtumista eri toteutuksilla juurikin siksi, ettei siihen olla laitettu kaikkea. Itse Hopeanuolen näin joskus pienenä tietysti sen suomidubbiversion ja ihastuin tarinaan, mikä tietysti oli pohjana kaikelle. Kuitenkin vasta useampaa vuotta myöhemmin löysin sarjan uudestaan ja Weed tuli katsottua Youtubesta englanti-tekstityksellä. Mitä siitä silloin ymmärsi niin olin jälleen myyty, vaikka kuten Weedin nähneet tietääkin, ei sen itse piirtojälki ole aivan parhaimmasta päästä, mutta en tuohonkaan ole takertunut, kun kuitenkin sitä keskittyy itse tarinaan. Lisäksi manga on itselleni se pääasia ja kaiken alku ja juuri.

Ehkä se tulikin jo selväksi, että itse olen mangan kannalla. Muutenkin yleensä tällaiset mistä on "kirja- ja elokuvatoteus" ja vielä pidän sitten siitä sarjasta ym. niin se kirjallinen versio on se parempi tarkemman toteutuksensa puolesta. Yleensä tylsemmät kirjat ovat vain elokuvan katsomisen arvoisia  (eli en lue edes kirjaa vaan katson elokuvan), tunnustettakoon etten ole tainnut lukea kuin yhden kirjasarjan ja katsonutkin vain osan sen elokuvista eli olen aika huono lukija ja ylipäätään elokuva-ihminenkin =D Nykyään lukemiseni painottuukin juuri Gingaan ja perussarjakuviin, enkä sen kummemmin katsele edes elokuvia saati televisiota, kehnon tarjonnan vuoksi...
Panostan enemmän siihen, että se asia oikeasti kiinnostaa minua ja on sellainen jonka haluan ottaa osaksi elämääni, kuten nyt Ginga on sellainen. Siinä on eläimiä, se on toteutettu upeasti niillä eläimillä, juuri koirat tuntuvat täydelliseltä sijoittelulta tässä tapauksessa ja ennen kaikkea siinä on täydellinen sanoma minkä pohjalta on hyvä soveltaa niitä aatoksia omassakin elämässä (voi jospa kaikki osaisivatkin soveltaa niitä niin maailma olisi parempi).
Rakastan Gingassa korostettuja arvoja ja sitä millaisia hahmot ovat, etteivät ne tunnu vain pintaliidolta jotka unohdetaan vaan ne jäävät mieleen ja monissa tapauksissa hahmojen sanoma pistää myös miettimään. Ylistyssanat eivät riitä kuvaamaan miten Gingassa vain on sitä jotain joka on saanut minut kiinnostumaan siitä enemmän kuin mistään muusta sarjasta. 

Tämänpä takia itse en ole asettanut mitään oletuksia Orionin jälkeiselle tilanteelle vaan toivon Takahashin tekevän juuri hänen mielestä parhaan ratkaisun. Jos hän päättääkin jatkaa Ginga-sarjaa, olen suunnattoman onnellinen ja uskon hänen kykyynsä luoda jälleen kiinnostava skenaario ja tarina jatkolle. Tai jos hän rupeaa tekemään jotain muuta (toivon mukaan koira-aiheista) odotan sitä yhtä innolla, tuntuu ettei Takahashin taitoon voi vain pettyä! Hän osaa asiansa, ainakin minun silmissäni ja on tehnyt sen ihmeen, että on saanut minut kiinnostumaan näin kovin jostain luettavasta/katsottavasta, että otan sen osaksi elämääni enkä halua kadottaa sitä koskaan.

Loppuun vielä kommentti siitä miten rakastan Ginga-hahmojen nimiä. Ensisijaisesti niiden kirjoitusulkoasu, ääntäminen ja tarkoitukset, jälleen uskomattoman mielekkäästi ja hienosti toteutettuja ideoita.
Lisäksi juuri nämä Jouji (George), Batto (Bat) jne. ovat aivan ihania, kun tuo oikea versio nimestä on ns. tylsä, mutta tuo ääntämismuoto ja kirjoitusasu tekee nimistä muistettavat. Ihanaa!