Sainpa tämän käsiini heti ilmestymispäivänä, lukemisenkin aloitin heti ja luin joka välissä, kun ehti. Ei malttanut jättää odottelemaan, mutta kokonaan sain luetuksi vasta tänään.

Tätä ehdittiin odottaa jännityksellä. Itselläni ei ollut tästä sen kummempaa ennakkokäsitystä kuin, että tarina on vain Takahashin kuvittama ja tarina ei keskity yhtälailla koiriin kuin ollaan Gingassa taas totuttu. Kuitenkin tarina itsessään oli kuulostanut mielenkiintoiselta, joten ehdottomastihan tämä oli hankittava

Kuten arvasin ei ollut turha hankinta, vaan tarina todella oli mielenkiintoinen ja kuvitus silmäämiellyttävää, kun Takahashin tyyliin olen tykästynyt niin itse eläinten kohdalla, maisemissa kuin ihmisissäkin. Yleisesti en ihmisistä välitä, mutta jos niitä tarinassa pitää olla niin Takahashin piirtämänä niitä kestää katsella =D

Itsessään Askariin ihastuin kovasti ja alun värikuvat sen vanhemmista olivat aivan ihania, jotenkin itsessään juuri sopiva skenaario värikuviksi. Tarina tempasi heti mukaansa surullisilla tapahtumilla ja jo sen perusteella halusi tietää miten tämä kaikki nyt sitten päättyy, joten jo parin ensimmäisen sivun jälkeen toisen osan osto vahvistui.
Tarina eteni aika nopeasti, mutta siinä pysyi mukana, kun vain luki säntillisesti kaiken. Tämä akkeli oli itselleni hieman... Meeh -juttu, koska hänen asenteensa ja käytöksensä... Lievästi sanottuna tuskastuttaa...
Se ei kuitenkaan itse tarinaa huononna ja onhan hänelläkin osansa tarinassa miten hän vaikuttaa juonenkulkuun jne.

Parasta tässä osassa oli, kun Askari joutui eroon omistajastaan ja päästiin seuraamaan sen kohtaamisia eri ihmisten ja jopa karhun kanssa. Tästä tuli taas syvällisempi olo tarinaa kohtaan ja tilanteet olivat puhuttelevia... Kiinnostaa miten Askarin suhtautuminen ihmisiin kehittyy tästä ja miten se löytää takaisin omistajansa luokse.

Nyt sitten odotellaan innolla toista osaa =P