Tähän alkuun pitääkin todeta, että tällaisiin postauksiin pitää suhtautua varauksella jos ei ole lukenut otsikon kirjaa! Tämän kertainen postaus sisältää spoilereita vielä julkaisemattomasta tapahtumasta joten jos haluat pitää jännityksen yllä tämän kyseisen osan jäljiltä, ethän lue =)
Sainpas tämän luettua ihmeen pian, mutta helppoa se ei ollut ja tuskat tulevat jatkumaan vielä... GB. En tiedä vieläkään olenko helpottunut, kun olin saanut tietää etukäteen mitä joskus tulee tapahtumaan, ehdin valmistautua hiukan henkisesti, mutta... Ei se auta. Tuntuu hirveältä. En tiennyt ajankohtaa, en syytä, olin vahingossa huonojen spoilerimerkintöjen takia joutunut vain näkemään, että GB tulee poistumaan keskuudestamme. Se oli todella järkyttävä tieto, koska sitä en osannut odottaa ollenkaan ja nyt, kun tämä tragedia on käsillä, sitä ei haluaisi uskoa. Vielä, kun pääsi näkemään miten tapaus lähti käyntiin... Voi GB ;~; Se puolusti Weediä ja toimi harkitsemattomasti, mutta teki tehtävänsä. GB:n puheet jo silloin, kun se lähetettiin saattamaan narttuja ja pentuja turvaan olivat koskettavia, nyt ne vain jatkuivat... En kestä ajatella miten Weed tulee reagoimaan tulevaan. GB tosiaan on kuin sen yksi vanhempi...
Tämä osa oli siis tunteita täynnä jo GB:n tapauksen takia, mutta lisäksi karhunpennun kohtalo sai kyynelehtimään, eikä asiaa auttanut Hiron ja muiden kiintymys sitä kohtaan... Eritoten se miten Hiro hyvästeli pennun. En voi kuvailla sitä miten sarjan tapahtumat vaikuttavat niin syvästi. Sitä vain eläytyy ja on täysin mukana, eikä voi suhtautua keveästi pienimpäänkään sattumukseen. Ystävien menettäminen tuntuu hirveältä.
Pidän siitä miten taisteluita kuvataan ja Takahashi osaa tehdä niistä vaikuttavia niin monin eri tavoin. Tykkään kovasti taisteluiden seuraamisesta, ne on saatu tuntumaan juuri niin tuskastuttavilta kuin vain voi kuvitella. Juuri se on tärkeää miten paljon taistelua kuvataan ja miten kauan se kestää sivuluvullisesti. Sotakoirien tapaus oli oikeasti kamalan tuntuinen, koska sitä ei oltu suotta lyhennelty vaan saimme lukukokemuksellamme siitä pienen maistiaisen sillä miten pitkään se tapaus kesti ja seurasimme taiston eri vaiheita kaunistelematta.
Olen tykästynyt kovasti Bombiin, oli hienoa nähdä miten se johdatti Niimiyaa karhun luokse GB:n ja Sasuken vanavedessä. (Tästä tulee väkisinkin mieleen, että haluan pehmot Joen ryhmän koirista <3) Sitten olikin mukavaa seurata miten metsästäjä oli taistelutilanteessa mukana, vaikka ehtikin jo huolettaa ettei kai vain hänelle käy huonosti ja Joe joudu menettämään vielä isäntäänsäkin... Ei sentään ja toivoa on! Kyllä tämä tästä vielä! Ei se karhu tästä selviä!
Loppuun vielä todettava, että tilanne jossa hybridi ja karhut lepäsivät oli järisyttävä! Rakastan tällaisia hienoja erikoisia tilanteita niin kauheasti! Samalla raivo kiehui siitä, ettei karhu pidä koiria edes vastuksena ja miten ne vain ärsyttävät sitä... Hyvä Kyoshiro pure sitä pirulaista varpaaseen! Vaikkei se auttanutkaan asiaa... Lopulta, kun koiratkin sitten asettuivat nähtiin jotain yli söpöä... Weed ja Joe nukkuivat niin lutuisesti <3 Se oli hienoa, että ne pystyivät nukahtamaan ensimmäisinä. Siitä tuli tunne karhuveren selityksen lisäksi, että nekään eivät pelkää karhua suotta. Siinä vaiheessa tosin huoletti, kun kaikki nukkuivat... Eikö joku olisi voinut pitää vahtia? Apua!? Mitä jos se sekopää karhu olisikin ollut liian juonikas... No kyllähän tilanne hiukan huolettavasti päättyi vaikkakin siitä syystä, että karhu hermostui aseen hajusta.
Noh... Nyt vain odotetaan seuraavaa osaa sydänsyrjällään.
